Avaruuden korkeajännitys 10/74: Nimeämättömät Avaruuskorkkareiden opintopiiri kasautui jälleen hilpeissä merkeissä, tällä kertaa syvätutustumaan Jet-Ace -tuotteeseen nimeltä Nimeämättömät (nro 10/1974). Jo avaussivu sai piirin riehaantumaan. Sivulla on outo kollaasi korkkarin tulevista tapahtumista. Eräs keskeinen elementti on salaperäinen numero ''717'' . ''Hei, jos molemmista seiskoista vähentää yhden ja lisää keskelle viisi, siitähän tulee 666!'' kuten piirissä riemuittiin. Samoin kuvan tekstejä muokattiin: '' Mikä väijyy tähtien ja planeettain välisessä tyhjyydessä? a) Ennenkokematon ystävyys b) tuho c) rappio d) outoja unia täynnä kauneutta ja rumuutta, unia jotka saavat näkijänsä mielen täyteen huolta ja aavistuksia...'' Korkkari alkaa mitä tyypillisimmin: Avaruusjoukot partioivat jälleen, tällä kertaa kuitenkin ihan aurinkokunnassa vaan. Heti kärkeen tehdään kauhistuttava virhe. Jet-Ace Logan päästetään vapaalle! Eivätkö avaruusjoukot jo tajua, että tästä seuraa vähintään alieneiden invaasio? Ja niinpä käy! Jet-Ace ei ehdi edes poistua ohjaamosta kun salaperäinen hehku ilmestyy avaruudesta ja leviää ''tähtienväliseen samentinpehmeään pimeyteen''. Ilmiö häipyy nopeasti ja Cobb komentaa miehet tarkastamaan alusta. Jet-Acea purnaututtaa. Samassa tulee salaperäinen viesti: järjestelmäämme on ehkä tunkeutunut tuntematon planeetta. Viestiin kuuluu myös koordinaatit, jotka Cobb luettelee (''...vihreä seiska-seiska-yksi''). Avaruusjoukkojen tutkatoiminnan tarkkuus tiivistyy tuossa ''ehkä'' -sanassa. Kohta tulee toinen viesti, mutta se on vain Cobbyn silmille. Tosin viesti on kyllä helposti luettavissa Cobbyn olkapään yli, mutta miehet eivät näemmä tee niin. Heti viestin saatuaan Cobb komentaa Brunon ulos tarkastamaan antennit. Tutka ilmoittaa astereoidien lähestyvän joten Cobb käskee käynnistämään moottorit. Se on Brunon loppu! Kuten piirissä pohdiskeltiin, jostain syystä Bruno on mennyt kaapeleineen moottorien yli ja sen seurauksena moottorit nyt polttavat kaapelin poikki ja Bruno sinkoutuu avaruuteen. Brunon luullaan kuolleen heti, mutta sitten radiosta kuuluu ''kuin kutsu kuoleman rajan takaa''. Jet-Ace lähtee omavaltaisesti pelastamaan Brunoa asteroidien seasta. Valitettavasti Bruno on jo palasina. Piirin huomiota kiinnitti avaruudessa kelluva omituinen rivi Brunon varusteita, mm. boxerit. Liekö asteroidi pamauttanut Bruno-paralta vermeet yltä hieman samalla tavalla kuin laakapallo Jaska Jokuselta? No nyt on Jet-Acekin vaarassa asteroidien seassa. Piirin huomio kiinnittyi elastisesti aluksen pinnasta ponnahteleviin kivenjärkäleihin ja naarmujen alta paljastuneeseen palsapuiseen hävittäjän rakenteeseen. Kun Jet-Ace palaa emäalukselle, hän on tietysti saanut Cobbyltä potkut. J-A ihmettelee Cobbin touhuja: tapattaa Brunon. J-A arvelee että Cobbin saamalla salaperäisellä viestillä voisi olla jotain tekemista asian kanssa. Niinpä hän menee ''nauhavarastoon'' jossa katselee oudolla projektorilla viestejä. Salaperäinen viesti on kuitenkin pyyhitty pois, loppua lukuunottamatta. Jet-Ace huomaa, että Cobb on sanonut planeetan koordinaatit väärin: ne ovatkin 717 eikä 771. Näistä viesteistä ei muuten tule tolkkua. Viestejähän tuli kaksi ja tuo loppu on ensimmäisestä. Cobbyn henkilökohtaisesti saamasta viestistä tässä ei puhuta mitään... Aurinkokuntaan on siis ehkä tullutkin planeetta. Jet-Ace yrittää laskea sen koordinaatteja, mutta tulee vilkaisseeksi ulos ikkunasta ja näkee planeetan. Kaiken kaikkiaan piirissä ihmeteltiin tätä tutkatouhua. Salaperäisen hehkun iskettyä ei aleta skannaamaan avaruutta, vaan tutkitaan alusta... Mutta yllättäen Jet-Ace ei ilmoitakaan planeetasta. Maistakoon Cobb omaa virhettään! Mikä J-A:han oikein on mennyt? Miksei hän lähde omavaltaisesti tutkimaan planeettaa? Onko hän sairas? Ehkä: J-A menee hyttiinsä ja käy vuoteelleen. Salaperäinen hehku ilmestyy... Salaperäinen planeetta on Sylfadon. Se on täysin maankaltainen (piirissä kyllä ihmeteltiin miten, kun se matkaa avaruuden halki ilman aurinkoa.) Planeetalla on kuitenkin synkkä salaisuutensa: salaperäiset obeliskit joiden kylmissä varjoissa on halkeamia, joissa asuu pahuus! Varjoissa asuu nimeämättömiä (lonkero-)olentoja, jotka koettavat ottaa hyväksytyn muodon (kuvassa hyväksytty muoto on esimerkiksi jänöpupu, jonka ilmeisesti rinnakkainen evoluutio on tuottanut planeetalle). Nimettömillä olennoilla on kuitenkin vihollisensa, jotka estävät niiden valtausaikeet. Siksi olennot lähettävät pahuutensa ''sykkivinä aaltoina'' ulkoavaruuteen... Aallot osuvat maapalloon. Ne lupaavat täydellistä vapautta. Mutta nimeämättömien vihollisillakin on tukijansa. Piirin huomiota kiinnitti ruudullinen kapitalistisikoja. ''Ai onks nää hyviksiä?'' piirissä päiviteltiin spontaanisti. Kapitalistisikojen bossi näyttää erehdyttävästi Churchilliltä. Käy ilmi että Bruno onkin ollut yksi nimeämättömien kätyreitä! Samassa Jet-Acekin ponkaisee vuoteeltaan herätyksen saaneena. Brunon vapauden sanoma on tavoittanut hänet. Cobb onkin vihollinen! Välinäytöksessä kuvataan kuinka Sylfadonille laskeutuu aluksia. Ensimmäinen laskeutuu normaalisti. Mutta toisen miehistö käy obeliskin varjossa ja muuttuu Uuden vapauden kannattajiksi ja aikoo hyökätä ensimmäisen aluksen kimppuun koska arvelee heitä vastustajikseen. Ensimmäisen aluksen miehistö alkaa varoituksen saatuaan rakentaa paaluvarustusta. Hyökkäjät torjutaan. Piirissä keskusteltiin vilkkaasti mielekkyydestä pystyttää puinen paaluvarustus atomikivääreillä aseistautuneita hyökkääjiä vastaan. Mielenkiintoisesti kahta alusta kontrastoidaan jo ennen kuin toisen sakki käy varjoissa. Ensimmäisen aluksen miehistö ''tottelee jokaista komentoa täydellisesti'' kun taas pahiksiksi muuttunut ''miehistö syöksyi ulos kuin lomalle päästetty poikajoukko''. Tässä on nähtävissä kasvattavia tendenssejä. No vihdoin Cobb jne tulevat paikalle. Cobbin virhe on viivästyttänyt heitä. Logan jätetään alukseen kun miehet lähtevät tutkimaan taistelua. Hekin joutuvat ''ydinvoimakiväärien'' tuleen. Cobbia harmittaa. Taistelu olisi voitu estää jos hän olisi tullut ajoissa. Sillä välin Logan ikävystyy (vaara! vaara!) ja päättää lähteä ulos. Hän törmääkin planeetan alkuasukkaisiin, uskomatonta kyllä ''tämän oudon taivaankappaleen asukkaat käyttivät tavallisia vaatteita ja puhuivat täysin normaalin ihmisen tapaan''. He selittävätkin ottaneensa heidän rotunsa muodon. Jostain syystä he ovat ottaneet varsin monen muodokkaan naisen muodon. Mistäköhän malli on tullut kun planeetalle ei ole laskeutanut kuin miehiä, piirissä pohdiskeltiin. Muukalaiset kutsuvat J-A:n kumppaneineen juhliin rotkoon. Naisia, hedelmiä, maljoja tyrannien kukistamiseksi! Muukalaisia kuulemma vainoavat pikkusieluiset sylfadit, jotka säätävät lakeja ja muuta ikävää. Cobb on sitten liittynyt heihin ja siksi tapattanut Brunon. Miehet päättävät lähteä tekemään selvää Cobbista. Samalla Cobb paljastaa Plum-Duffille että uusi vapaus on toiminut jo pitkään ja Cobb kuuluu sen salaisiin vastustajiin. ''Se aate on jollakin tavalla kulkeutunut Maapallolle tältä planeetalta. Uskomme että ''Uusi vapaus'' voi johtaa ihmiskunnan vain hirvittävään tuhoon...'' Ai sieltä se kansainvälinen kommunismi tuleekin. Ulkoavaruudesta. Jet-Ace päättää savustaa entiset ystävänsä suojistaan avaruusaluksen yhteysaluksen avulla. Episodi on pitkähkö ja jotensakin tarpeeton, mutta Jet-Ace saa lopulta Cobbyn ja Plum-Duffin antautumaan. Sitten juhlitaan voittoa. Taustalla hymyilee petollisia naisia... Alukset lähtevät maapallolle levittämään kansainvälistä komm...öh...''Uutta vapautta''. Miehistö pohdiskelee tulevaa: Joku: ''Mitä tämä tarkoittaa? Kapinaako'' Jet-Ace: ''En usko! Muutamat tilapäisimmät ja määräyshaluisimmat virkamiehet joudutaan tietysti eliminoimaan. Mutta se riittääkin aluksi...'' Sillä tavalla! En haluaisi olla ''tilapäinen'' virkamies, kun Jet-Ace ryhtyy vallankumoukselliseksi. Mutta kapinointi Maassa käy sillä välin veriseksi. Uusi vapaus alkaa listiä jo poliisejakin. Alus laskeutuu Lontooseen, joka on jo kapinallisten hallussa. Äkkiä Jet-Ace tajuaa (no vihdoin!) olleensa hirvittävällä tavalla väärässä. Hän ryntää Cobbin ja Plum-Duffin luo. He sanovat että on liian myöhäistä. J-A kääntyy pois mutta törmääkin valo-olentoon. Valo-olento kertoo että nimeämättömät voimat saavat energiansa tuhoamalla älyllisen elämän planeetoilta. Jet-Ace olisi voinut estää sen, jos olisi ilmoittanut Cobbille tämän tekemästä koordinaattivirheestä (''maailmasi olisi saanut elää''). Äkkiä Jet-Ace herää - hytistään. Hehku on vielä paikalla. Hän katsoo hytin ikkunasta ja näkee Sylfadonin. Kaikki on ollut unta - mutta varoittavaa sellaista. Jet-Ace menee Cobbin juttusille. Yllättäen Cobb on innoissaan kun Jet-Ace ilmoittaa hänelle koordinaattivirheestä. Kohti tuntematonta planeettaa täydellä teholla. Jet-Acekin tulee iloiseksi (''Hän tunsi lopultakin tehneensä velvollisuutensa. Hänen omatuntonsa oli puhdas''). Meidät säästetään tarinan uusinnalta: salaperäinen planeetta häipyy ''videoruudulta''. Päämajasta tulee viesti: vaara ohi. Plum-Duff: ''Vaara ohi? Mikä ihmeen vaara?'' Cobb: ''Sellainen, mitä sinä et ymmärtäisi. Jonakin päivänä turvallisuuspoalvelu voi ehkä julkistaa asian. Voin sanoa vain, että Maapallo oli uhattuna. Brunon kuolema liittyi siihen.'' Korkkari päättyy Jet-Acen virnuileviin kasvoihin. ''Oliko hänen omatuntonsa sepittänyt hirvittävän unon saadakseen hänet tekemään niin kuin piti?'' Mitä me tästä kaikesta opimme? Emme taatusti yhtään mitään. Tarina on jopa korkkarimittapuulla harvinaisen himmeä. Ilmeisesti oli ihan ok tapattaa yksi Mr. Bruno ekstraterrestiaalisen kommunismin leviämisen ehkäisemiseksi. Mielenkiintoista oli kuitenkin nähdä Jet-Acen pimeä puoli: kapinallinen, joka ei tee velvollisuuttaan (pelasta maapalloa). Jet-Ace oli selvästi joutunut huonoon seuraan: ensin Brunon. Ja sen jälkeen Jet-Ace meni vielä leikkimään muukalaisten kanssa, joista - pomppivat tähtisumut! - osa oli, taivas nähköön, (ghasp!) NAISIA. Velvollisuuden laiminlyönnin - tässä tapauksessa pienen koordinaattivirheen ilmoittamatta jättämisen - seuraukset ovat mitä katastrofaalisemmat: maapallo tuhoutuu. Tällä sarjiksella varoitetaan poikia vieraiden vapausaatteiden vaaroista. (Nämä samastunevat myös naisiin, joihin ei voi pieni poikanen luottaa.) Juonen mutkat kaikkine viesteineen eivät nyt ihan pääse perille asti ja kaiken selittäminen uneksi on kyllä jo atomikäyttöistä kökköyttä - etenkin kun edellisessä korkkarissa oli täsmälleen sama idea. Mutta kaiken kaikkiaan kerrassaan hilpeää luettavaa! Ensi kerralla käsittelemme sitten Avaruuden korkkarin 6/1974: Tuhon profeetta. Seuraavassa mafiassa on myös HSFS:n kokous kello 18 joten aloittelemme varmaan sen jälkeen.