Avaruuden korkeajännitys 12/74: Avaruuden pahat henget. Avaruuskorkkarioppari jatkoi menestyskulkuaan viime torstaisessa (22.11.) mafiassa. Iso rypäs mafialaisia perehtyi tällä kertaa kohtalaista klassikkomainetta nauttivaan Avaruuden korkeajännityksen numeroon 12/74: Avaruuden pahat henget. Nimimerkki Vege totesi viestissään Avaruuden pahoista hengistä oivaltavasti, Jet-Acen erästä repliikkiä mukaillen: "Jollen olisi kyseistä korkkaria omin silmin nähnyt, niin väittäisin kyseessä olleen näköharha" . Lausahduksessa kiteytyy hyvin se äimistys, jota tämä korkkari piirissä herätti. Sarjakuva on aukkojen taidetta. Lukija täyttää mielikuvituksellaan ruutujen väliin jäävät aukot. Avaruuden pahoissa hengissä lukija joutuu jatkuvasti täyttämään myös ruutujen sisällä olevia aukkoja. Tarina alkaa Uranuksen Oberon-kuun läheltä, jossa tutkimusalus on kärsimässä hätää, kun valtavat hirviöt tunkeutuvat sen sisään seinien läpi. Seuraavalla sivulla hypätään Jet-Ace Loganin kotitaloon. Logan on lomalla varsin retrohenkisessä talossaan, jossa on muun muassa hiilikäyttöinen kamiina nurkassa. Tämä herätti keskustelua tulevaisuuden kasvihuoneilmiön tilasta. No, Logan saa näköpuhelinviestin Cobbilta. Loma on ohi. Plum-Duff tulee noutamaan J-A:n tukikohtaan. Plum-Duff ihastelee Loganin takanreunuksella olevaa kuvaa Jet-Acen isoisoisoisästä, joka oli painunut merenpohjaan 1916 Juutinmaan rannikolla. Sitten tukikohtaan. Cobb kertoo karua tarinaa. Tutkimusalus on hävinnyt Uranuksen lähellä ja keitäpä muita asiaa lähetettäisiin tutkimaan kuin sankarimme. Piiriläiset ihastelivat muun muassa käskynjakohuoneen täysin kaistapäistä avaruuskarttaa, joka tuntui olevan täynnä sektoreita ja planeettoja. J-A on käskynjaossa poikkeuksellisen skeptinen: "Mieletöntä! Tyhjässä avaruudessa ei voi olla mitään olentoja. Eikä aluksen läpi voi tunkeutua!". Mutta asia on selvitettävä. Kun J-A ja P-D valmistautuvat siirtymään hävittäjiin, J-A kokeilee radiotaan (tai jonkinlaista hands-free nappia) korvaansa. Äkkiä hän karjaisee tuskasta. Paikalle ryntää mekaanikko (joka ilmeisesti kyllä oli edellisessä ruudussa kyykyssä J-A:n vieressä tekemässä jotain, ilmeisesti asentamassa hänen housujaan). Mekaanikko selittää tekevänsä kokeita "subvokaalisella radiolla" joka muuttaa alitajuiset äänihuulten liikkeet ääneksi (siis kyllä kurkkumikrofonit tunnettiin jo parikymmentä vuotta ennen tämän sarjiksen piirtämistä, mutta viis siitä). Jet-Ace takavarikoi masiinan. Sitten matkaan. Kohta kumppanukset törmäävätkin avaruushaamuihin, jotka haihtuvat kun niihin törmää. Tämän jälkeen tapahtuu korkkarin ensimmäinen hups, pudotin radioni -onnettomuus. Avaruusjoukoilla tuntuu olevan aivan erityisen huonot korvamikit vehkeissään. Tai sitten avaruusmiesten korvat ovat liian vaikkuiset, mene ja tiedä. Jet-Ace on hetken ilman radiota - ja haamut ovat kadonneet. Seuraavaksi miekkoset tutkivat "jäätyneestä metaanista muodostuneiden merien" peittämää Uranuksen pintaa. Äkkiä jäinen pinta herää eloon. Sieltä tunkee lonkeroita, jotka herättävät Jet-Acen kiinnostuksen (piirissä esitettiin teorioita, millaisen kiinnostuksen). Ei kun alas tutkimaan, vaikka heitä on kielletty laskeutumasta. Viimeistään tässä vaiheessa piirissä alettiin kiinnostua taustalla näkyvästä tähtitaivaasta. Se kun oli joka toisessa kuvassa musta ja joka toisessa valkoinen ja planeettoja täynnä. Vähän niinkuin mustavalkoista siideriä. No, alhaalla lonkerot paljastuvat (Jet-Acen pettymykseksi?) kasveiksi, jotka äkkiä muuttuvat kokonaiseksi metsäksi. Plum-Duff koettaa esittää järjen ääntä, mutta Jet-Ace haluaa jatkaa tutkimuksia. Lopulta P-D:n hermot pettävät - ja samalla hetkellä "Hirviömäinen metsä alkoi taistella heitä vastaan", tai siis no, yksi lonkeropuu nappaa P-D:n. Jet-Ace ampuu puuta pyssyllään ja se muuttuu savupilveksi, josta -ups - muotoutuu kammottava hirviö. Nyt menevät Jet-Aceltakin hermot. Kaverukset pakenevat. Yllättäen Plum-Duff osoittautuu melkoiseksi juoksijaksi, sillä hän on yhdessä ruudussa kaukana Jet-Acen takana ja seuraavassa jo putoaakin Jet-Acen edeltä johonkin monttuu, johon lankeaa myös J-A. Kaverukset heräävät ja ovat taas autiolla jään peittämällä planeetalla. Metsä on poissa. Ja kappas, radiomikit ovat taas irti. Seuraa ehkä avaruushistorian huimin episodi. Kaverukset ottavat kylmän rauhallisesti avaruuskypäränsä pois ja asettavat mikit paikoilleen. He sentään kytkevät "painonappikytkimen" avulla hengityssuojaimen näköiset varahengityslaitteet päälle ennen sitä. Piirissä pohdiskeltiin myös Uranuksen painovoimaa, joka yllättäen on aika lailla sama kuin maassa. Miehet jatkavat harhailua Uranuksella. Äkkiä he näkevät valoa, jota on mentävä tutkimaan. Tosin Plum-Duff pyytää pertsajakilumaisesti että mennään kotiin (eli Annetaan olla. Mennään mieluummin tekemään raportti.) Valo paljastuu oudoksi muurien ympäröimäksi kaupungiksi. Emme voi enää kääntyä, väittää J-A. Muurissa avautuu portti. P-D: Odota! Se voi olla jonkinlainen ansa! (Ei kai?). Portista tulee valtava käsi, joka osoittaa sisään kaupunkiin. Näin kohteliasta kutsua ei J-A voi vastustaa. Ei kun sisään. Jet-Acen tasapainottomuus ottaa aivan omat mittansa. Kaupunki koostuu eri ajoilta ja paikoista olevista rakennuksista ja ihmisistä. Ihmisten ympärillä on kuitenkin kuvaavat katkoviivat. Kaverukset yrittävät puhutella kolmea knallipäistä herrasmiestä, mutta kävelevät näiden läpi. Paikalle tulee ajuri, joka tarjoaa eleillä kyytiä. Ohjakset siirtyvät muuten salaperäisesti ajurilta Jet-Acelle ruutujen välillä. Ajuri vie kaverukset - Jet-Acen kotiin. Jossa odottaa, yllätys, yllätys - isoisoisoisä Logan. Pojat kutsutaan syömään. Äidinen hahmo tuo ruokaa. Takanreunuksella on kuva Jet-Acesta, syntynyt 2036 ja kuollut 2061. Ovatko sankarimme siis kuolleet? Mielenkiintoinen taiteellinen rinnastus kuitenkin. "Ruuan näkeminen tekee Plum-Duffin varomattomaksi", kuten kertoja mainitsee. J-A estää häntä viime tipassa riisumasta kypäräänsä. Seuraa isäkapina (tai uhmakohtaus): Jet-Ace alkaa paiskoa astioita ja alkaa epäillä kovaan ääneen huijausta. Samassa Jet-Acen esivanhemmat muuttuvat pelottavan näköiseksi: isojneisälle kasvaa pari lisäpäätä ja naishamosta tulee hirmuinen Hildegard. Mielenkiintoista kyllä, käsikirjoittaja ei ole uskaltanut mennä freudilaisiin syvyyksiin tämän pidemmälle, vaan kyseessä ovat esivanhemmat, eivät J-A:n varsinaiset isä ja äiti. Mutta silti on vaikuttavaa, kun äitihahmo sanoo "Olemme yrittäneet olla kilttejä teille. Mutta olette tuhmia ja teitä on rangaistava!" Väristyksiä! Pojat pakenevat yläkertaan. Kun isä- ja äitihirviöt lähestyvät, J-A keksii keinon: Radiot kiinni. Näkymä muuttuu: hirviöt ovatkin rottaolioita ja kotitalo avaruusalus. Nopea pyssynveto ja kaverukset selviytyvät hyökkääjistä. Ilman radioita kaverusten kommunikaatio muuttuu riemukkaan epäloogiseksi. Välillä Jet-Ace ja Plum-Duff keskustelevat painamalla kypärät vastakkain, toisinaan taas tyhjiö tuntuu kantavan mainiosti ääntä kypärienkin läpi. Joka tapauksessa Jet-Acella on nyt Teoria: "Yksinkertainen juttu. Hämäsivät meitä jonkinlaisella henkisellä telepatialla". No, kaverukset puikkelehtivat pois nyt rottien tukikohdaksi paljastuneesta kaupungista. Ulkopuolella he saavat kuitenkin takaa-ajajat kimppuunsa. Viime hetkellä Jet-Ace muistaa kuitenkin mekaanikolta takavarikoimansa laitteen. Sen avulla hän loihtii takaa-ajavien rottien mieleen kuvan metsästä ja ne ajavat kolarin. Vau! Sitten tukikohtaan antamaan raporttia Cobbille, joka tietenkin on epäuskoinen. Onneksi Jet-Ace on kuitenkin tavoittanut rottien ajatukset (vau vau!) ennen pakoaan: "Ne aikovat tuhota meidät ja vallata aurinkokunnan" (Kuten Vege toisaalla totesi, tämä oivallus tapahtuu hämmästyttävän myöhään (s. 56) Jet-Acen mittapuulla.) Mutta miten lyödä rottikset? Jet-Acen sanoin "aseemme eivät tehoaisi niihin enempää kuin hernepyssyt". Erikoista kyllä, kaverukset pistivät kuitenkin pari rottaa matalaksi pyssyillään pari sivua aiemmin... Jet-Ace haluaa tuhota rotat mekaanikon ihmerasioilla, jotka ovat paljastuneet ajatuksensiirtimiksi eivätkä subvokaalisiksi radioiksi. Käskyjaossa Cobb pääsee taas elementtiinsä: "Loganilla on järjettömän tuntuinen idea, johon olen (jälleen) päättänyt suostua..." Seuraa sekavaa perustelua, jonka tuloksena avaruusjoukot päättävät loihtia kuvitteellisia kissoja ja koiria rottien vaivaksi. Masiinaa testataan ja Jet-Ace luo otuksen, jonka väittää muistuttavan sapelihammastiikeriä ja sitten jättiläissutta, mutta joka ainakin lopuksi tuntuu näyttävän eniten isolta maatiassialta. Turha sanoakaan että Jet-Acen suunnitelma pelaa täysillä. Ja lopussa J-A voi taas lausua vasten siideritaivasta, kypärän silmikko ylhäällä: "Pelästytimme ne, enkä usko, että ne palaavat. Päästessään kotiinsa ne varmasti kertovat että tämä paikka on liian kammottava asuttavaksi". Niin että Uranus on liian kammottava. Seuraavaksi ne iskevätkin sitten suoraan Maahan, kuten muistaakseni Petri totesi. Kaiken kaikkiaan Avaruuden pahat henget on mielenkiintoinen psykedeelinen uni siideritaivaan alla. Sekalaisia pikkuhuomioita: - Ottaen huomioon että ajatustensiirtäjä on rottaolioiden alunperin käyttämä ase, he menevät ai-ka hel-posti omaan ansaansa. - Uranuksella on melko valoisaa, kun ottaa huomioon, että jossain vaiheessa kaverukset toteavat että planeetalla on niin pimeää, ettei yötä ja päivää erota. -Piirissä käytiin myös mielenkiintoista keskustelua Avaruusjoukkojen mahdollisesta pyramidimaisesta rakenteesta, jossa ylimmällä komentotasolla on eniten väkeä ja siitä se aina vähenee kohti suorittavaa tasoa. Älykkyyden määrä taas on kullakin tasolla sama, se vain jakautuu useammalle mitä ylemmäs mennään. Tämä selittää sen, miksi mekaanikko pystyy rakentamaan tilanteen pelastavan härvelin. -Plum-Duffia pohdittiin myös. Hän on selvä työläishahmo, joka juoksee omien viettiensä (lähinnä ruokahalu ainakin eksplisiittisellä tasolla) perässä. Tästä puhuttiin enemmänkin, mutta nyt en muista tarkemmin. - Piirin tähtitieteilijät arvelivat Uranuksen etäisyyden auringosta ja maasta hieman muuttuvan seuraavan 60 vuoden kuluessa, mikäli korkkariin on luottamista... Huuh! Onnittelut sille joka jaksoi lukea tänne asti! Pääsi vähän riistäytymään käsistä... Seuraavassa Mafiassa - itsenäisyyspäivänä 6.12 - päästään kuulemma sitten jo valoa nopeamminkin. Vuorossa on Avaruuden korkeajännitys 9/1974: Kauhun kahleissa.