Ihmispyydys Korkkaripiiri kävi kesän ensimmäisessä mafiassa (6.6.) läpi pitkän mutta kummallisen Jet-Ace -pläjäyksen Ihmispyydys. Tarinassa on kyllä jytyä enemmän kuin monissa aiemmin ruodituissa tarinoissa - Ihmispyydystä voisi kutsua jopa ''hyväksi'' stooriksi, jos adjektiivin merkitystä hieman venytetään, suljetaan silmät ja allekirjoitetaan lupaus kriitikon uran lopettamisesta. Kertomuksemme alkaa niin klassisesti, niin klassisesti - Jet-Ace on lähdössä lomalle. Plum-Duff ja Jet-Ace ovat jo ovella, kun vahtimestari kutsuu heidät takaisin. Jet-Acen ystävä Phil soittaa hädissään näköpuhelimella. Hän asuu uudessa Stellux-talossa (hyvä nimi: siinä varmaankin yhdistyvät latinan ''stella'', tähti, ''tellus'', maa-planeetta ja ''lux'', valo), mutta jokin on vinossa: ''kellarissa on koneistoja - ja talonmiehellä on aina käsineet - minä pelkään...'' Jet-Ace luulee tätä pilaksi. Tosin piirissä kiinnitettiin huomiota siihen että on vaikea kuvitella kenenkään äimistyvän sellaisista asioista kuin ''kellarissa on koneistoja'' ja ''talonmiehellä on käsineet''. Puhelu katkeaa kuitenkin kolkosti: kolmisormiset karvaiset kädet kuristavat Jet-Acen kaverin. Tähän nyt vähän kritiikkiä. Jos minä kuristaisin jonkun, käyttäisin hanskoja. Jos minä olisin naamioitunut kolmisorminen muukalainen ja kuristaisin jonkun näköpuhelimessa puhuvan... jaa-a, ehkä hanskat... Jet-Ace ja Plum-Duff säntäävät apuun. Vielä ovella Cobb huutaa heidän peräänsä: lomat on peruutettu! Cobbyn sankarillinen yritys estää muukalaisinvaasio peruuttamalla Jet-Acen loma jää kuitenkin yritykseksi: Jet-Ace potkaisee pyöröovea toiseen suuntaan ja Cobby lentää ketoon. Cobb ei suotta ole komentaja, sillä salamannopeasti hän siirtyy kakkosstrategiaan: ''Logan! Joudut syytteeseen tästä hyvästä.'' Koska invaasiota ei voida enää estää lomaa peruuttamalla, Jet-Acen julistaminen rikolliseksi, takaa-ajetuksi ja etsintäkuulutetuksi on ainoa keino saada invaasio torjuttua. Perillä Stellux-talolla sankarimme ottaa vastaan perustympeä ja aristokraattinen vuokraisäntä, joka toteaa Jet-Acen kaverin murhatuksi. Asiasta pitää kuitenkin vaieta, sillä talo on Lontoon hienoin. ''Emme halua kenenkään tietävän että olemme vuokranneet huoneiston tuollaiselle tyypille, joka joutuu murhatuksi!'' Tällaista asennetta lisää! Jet-Acea alkaa epäilyttää. Huoneisto on hieno (kuvasta näkee että suihkukopissa on mm. ''talkkisuihku''-mahdollisuus, hii pervoa!) , mutta Phil ei Jet-Acen tietämän mukaan ollut rikas. Vielä huipumpaa on se, että kaverukset löytävät Philin ''vuokrakirjan'' (!!!) jonka mukaan asunnosta on maksettu vain ''viisikymppiä kuussa'' (ei tietenkään kerro kenellekään mistään hintatasosta mitään). Seuraavaksi Jet-Ace aikoo jujuttaa talonmiehen paljastamaan salaisuutensa. Hänellä on - pilamaakarina tietenkin - taskussaan venuslaisen kultakolikon näköinen pilaraha, jonka voi imukupilla kiinnittää lattiaan. Talkkari tulee - ja katso, riisuu hanskansa ottaakseen kolikon. Piilostaan sankarimme näkevät inhan kolmisormisen karvakäden. Piirissä kyllä pohdittiin muukalaisten rahanhimoa jonka takia ollaan valmiit riskeeraamaan paljon. Seuraavaksi kumppanukset säntäävät kellariin. Sieltä löytyykin koneistoja - jotka Jet-Ace tunnistaa välittömästi sen kummemmin hämmästelemättä: ''Etkö tunne sitä? Sehän on Meggerson-tyyppinen hiukkaskondensaattori.'' Jo puhuessaan Jet-Ace tajuaa että talohan on avaruusalus. Samassa näyttämölle astuu talkkari klassisen repliikin kanssa: ''Saitte siis salaisuutemme selville! Sitä ikävämpää teille! Minun on surmattava teidät!'' Miksei tavallisessa elämässä koskaan kuule tällaista? Jet-Ace tyrmää nopeasti muukalaistalkkarin, jonka naamari irtoaa päästä: alla on ruma apinannaama. Piirissä päiviteltiin muukalaisten alkeellista naamiointia. Sen täytyy toimia vain koska kukaan ei brittiläisessä maailmassa katso sekuntiakaan palvelusväkeen päin. Nyt alkaa tapahtua! Talo tärisee - se on lähdössä liikkeelle. Paniikki seuraa ja Jet-Ace ryntää isännöitsijän luo - joka, yllätys, yllätys, on itsekin muukalaisia. Nappia painamalla muukalainen muuttaa toimistonsa ohjaamoksi. Jet-Ace toimii: ''Käydään päälle! Hän ehtii ampua meistä korkeintaan toisen!'' (eli Plum-Duffin). Jet-Ace saa avaruusapinan tyrmättyä ja ottaa yhteyttä R.A.F:iin. Tämä ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun avaruusjoukkojen kaverit käyttelevät muukalaisten radiovehkeitä kuin omiaan. Avaruusjoukot yrittävät jahdata pakenevaa avaruusalustaloa, mutta se kiihdyttää olemattomiin. Sankarimme heräävät pää kipeänä talon huoneistosta lukkojen takaa. He saavat oikosulun koko kerroksen ovet aukemaan ja yrittävät lietsoa kapinaa. Tämä onnistuukin aluksi, mutta kun kolmisormiapinat hyökkäävät, Jet-Ace ja Plum-Duff saavatkin tappella kaksin. Jo heti aluksi nostetaan esiin Jet-Acen vastustaja: käherrettyhiuksinen pullukka, jonka nimeksi myöhemmin paljastuu Pomfritt. Pomfritt koettaa saada kaikki Jet-Ace suunnitelmat nurin, ruikuttaa eikä halua taistella. Piirissä purettiin nopeasti kaverin nimeen liittyvä arvoitus: Pomfritt eli ''pommes frites'' (ääntyy ''pomfrit'') eli ranskanperuna eli ranskalainen. Näin taas britit pääsevät osoittamaan naapurikansojen heikkouksia! Sankarimme siis nujerretaan ja suljetaan taas lukkojen taa. Kohta alus tulee kuitenkin perille, siistin symmetristä kolmoistähteä kiertävälle planeetalle. Siellä ihmiset ajetaan ulos ja heitä tutkimaan tulee lisää muukalaisia. Eräs kuva on paljastava. Siinä pullea entinen isännöitsijä on asetakkeineen, nahkasaappaineen, asekoteloineen ja gorillannaamoineen kuin ilmetty Mussolini! Muukalaiset poistuvat ja Jet-Ace alkaa tutkia ympäristöä: käy ilmi, että he ovat jonkinlaisen voimakenttäkupolin sisällä. Ihmiset saavat myös seuraa ihastuttavalla tavalla disainatusta hirviöstä. Jet-Ace uhrautuu ja osoittaa, ettei hirviö ole vaarallinen: ei heitä tänne ruuaksi ole rahdattu (mistä lie tuonkin tiennyt). Mutta sitten veikkoset löytävät jotain aivan älytöntä: Vieraalla planeetalla on pieni englantilainen kylä! Salaperäinen kylä on autio, joten he päättävät käydä taloksi, maanvaiva Pomfrittin niskuroidessa. Englanti on konservatiivinen maa, mutta silti on ällistyttävää miten 2060-luvun englantilainen maalaiskylä muistuttaa 1960-luvun kylää. Aamu valkenee outona. Plum-Duff on suihkussa: ''Nousehan jo, senkin laiskuri! Vesi on mukavan kuumaa'', sanelevat nämä ''kaverukset''. Piirissä todettiin, että vaikka illuusio englantilaisesta kylästä on vahva, tästä ''vesi on mukavan kuumaa'' -kohdasta viimeistään voisi tajuta että he ovat vieraalla planeetalla, eivätkä ainakaan Englannissa. Kesken aamuidyllin alkaa tapahtua. Paikalle tulee muukalaisten omituinen lentävä lautanen (tai helikopteri mikälie, katolla on kolme tattia tai päivänvarjoa) ja samassa talojen etuseinät aukeavat. ''Jet-Ace! Tee jotain täällä vetää hirveästi'', kuten Plum-Duff osuvasti reagoi. Silloin Jet-Acella välähtää. Heidät on vangittu ulkoavaruuden eläintarhaan! Kuin vahvistukseksi paikalle säntää hassuja maanpäällisiä merihevosia muistuttavia alienötököitä, jotka alkavat viihdyttää kolmisormiapinoita tempuilla. Tämäkö tulee olemaan ihmisten kohtalo? Ei, jos sankareiltamme kysytään. Rohkeina he muodostavat kahden hengen tutkimusryhmän ja lähtevät etsimään ulospääsyä. Kohta alkaakin putoilla namipaloja ex machina. Kaverukset löytävät hökkelin, jossa on kaksi avaruuspukua! Niitä pitäneet ihmiset ovat Jet-Acen mukaan ''muuttuneet tomuksi jo ajat sitten''. Tämä ei mahtunut piirin aivoon. Jos pukujen ihmiset ovat muuttuneet tomuksi pukujen sisään, siitä on täytynyt kuulua aikaa. Hatara lautahökkeli tuskin olisi enää pystyssä. No, tätä eivät kaverukset jää pohtimaan, sillä ''avaruuspukuja ex machina'' lisäksi heille tarjotaan ''hyödyllinen alieni ex machina'': vajan ulkopuolella alkaa maa pöllytä ja sieltä pomppaa omituinen kartiopäinen lapio-olento, eräs avaruuskorkkareiden top 10 -alieneita. Alienia voi jopa ohjailla telepaattisesti! Siinäpä onkin sitten kasassa kaikki tarvittava pikku tutkimusretkelle. Sankarimme pukevat avaruuspuvut niskaansa ja käskevät lapio-ötökän alkaa kaivaa. Seuraa kokonainen kavalkadi omituisia maailmoja. Jet-Ace ja Plum-Duff käyvät niin tulikuumissa kuin jääkylmissäkin paikoissa. Lapsuudessa tämä oli eräs vaikuttavimpia korkkari-episodeja. Sillä välin kun sankarimme katselevat maisemia, muut ihmiset ovat hätää kärsimässä. Kolmisormiapinat pyydystävät ihmisiä kokeisiin, ja kukapa muukaan joutuu uhriksi kuin Pomfritt. Jos sarjis olisi vähemmän ''poika''-sellainen, koekaniiniksi päätyisi tietenkin se hehkeä blondi johon jompi kumpi sankareista olisi iskenyt jo aiemmin silmänsä, mutta siis ei sellaista Jet-Acen maailmassa (''ei pelastettavia neitoja kiitos, me olemme brittejä''). Ei sankareidemme päivä eläintarhassa pelkkää leikkiä ole. He kohtaavat myös uhkaavia olentoja. Sen vuoksi he joutuvat räpläämään pukujen mukana tulevien pistoolien säätöjä. Ja tämä sai piirin herpaantumaan: pistoolissa oli tarjolla tappava-, pisto- jäätävä- kuuma- lamaannuttava- ja huumaussäde. Erityisesti piiri jäi hiljaksiin miettimään, pääseekö huumaavalla säteellä pilveen. Erikoista on myös se, että omituisissa avaruuspuvuissa olevissa aseissa on ymmärrettäviä tekstejä, eli ne ovat siis Maasta. Se ei taida oikein mahtua yhteen ''2060-luvun'' ja ''muuttuneet tomuksi jo aikoja sitten'' kanssa. No, nipotusta, nipotusta. Vihdoin Jet-Ace ja Plum-Duff pääsevät paikkaan, joka vaikuttaa olevan eläintarhan ulkopuolella: he ovat purettavassa talossa. He luopuvat avaruuspuvuista - ja ilmeisesti jättävät myös aseensa jälkeensä, sillä myöhemmin kun niillä olisi käyttöä, niitä ei enää näy. Tässä on varmaankin kysymys jostakin R.A.F:n obskuurista ohjesäännöstä. Sillä välin kolmisormiapinat ovat tajunneet, että ''ihmisolento Logan'' on karannut. Ja kas, etsintä on edennyt jo rakennustyömaalle, jossa sankarimme piileksivät. Mutta he eivät ole sankareita suotta. Nokkelasti Jet-Ace keksii että he voivat livetä rakennuksesta kantamalla teräspalkkia, joka peittää heidän kasvonsa ja siten hivuttautua lähemmäs alusta, jonka he ovat identifioineet ''taksiksi'' (miten, ei mahdu kalloon). Jet-Acen suunnitelma ei ole kuitenkaan vedenpitävä: heidän viisisormiset kätensä näkyvät palkin toisella puolen. ''EEEEEEEK!'' lausahtaa tähän kolmisormiapina. Sankaruksemme saavat kuitenkin taksin siepattu ja hurjastelevat sillä pitkin kaupungin ilmatilaa ( ''Rauhoitu. Emmehän me vielä ole osuneet mihinkään.''). Yllättäen he näkevät ilma-aluksen, jossa vetelää Pomfrittiä kuljetetaan kokeisiin. He päättävät pitkin hampain pelastaa tuon moroonin. Sitten seuraa jakso, joka osoittaa että Jet-Ace -tarinat loukkaavat World Trade Centerin uhrien muistoa: Jet-Ace ajaa taksin pilvenpiirtäjän seinästä sisään päästäkseen pelastamaan Pomfrittin. He saavatkin tämän pelastettua ja lentävät pakoon. Pakomatka katkeaa kuitenkin lyhyeen, kun heidän takaa-ajettu aluksensa mäsähtää läpi jostain kupolista. Tästä rymistelystä huolimatta sankarimme kömpivät tuhannen päreiksi menneestä aluksesta ulos ehjin nahoin, mitä nyt Pomfrittia pitää raahata. Ongelmana on vain että talo palaa ja siinä olevissa säiliöissä on Plum-Duffin mukaan ''korkeapaineista rakettipolttoainetta''. Mistä lie poika sen tiennyt, kai niissä yhtä hyvin olisi voinut olla hernekeittoa, mutta ei nyt nipoteta. Palokunta tulee paikalle, joten kumppanusten paljastuminen on lähellä. Mutta kas, Jet-Ace löytää komerosta joukon suojapukuja, joilla he voivat naamioitua. He pääsevät kätevästi ulos rakennuksesta, joka seuraavassa hetkessä räjähtääkin. He ovat - kätevää - avaruusasemalla ja vieressä on raketti, jolla he pääsisivät maahan. Se pitää ensin vallata. Onneksi, korkkariperinteiden mukaisesti, ovi on auki, raput alhaalla ja avaimet virtalukossa. Ongelmana on vain yksi (1) vartiomies. Pomfritt menettää hermonsa ja lähtee ryntäämään alusta kohti. Hän saa vartiomiehen kannoilleen ja lähtee perääntymään. Näppärästi Jet-Ace tyrmää vartiomiehen. He sitovat vartijan ja Pomfritt haluaisi tappaa hänet, mutta Jet-Ace ei suostu siihen. Ihan humaania jättää vartija henkiin, mutta tietysti hänet olisi voinut raahata esimerkiksi metrin sivuun pääsisäänkäynnin edestä. Ulkona ajeleva partio nimittäin huomaa sidotun miehen ja taas ajetaan sankareitamme takaa. Jet-Ace aikoo lähteä pelastamaan muut ihmiset, mutta se ei kelpaa Pomfrittille. Hän on siepannut vartijalta aseen ja käskee lähteämään suoraan Maahan. Se ei sovi Jet-Acelle. Hän saa aluksen kallistumaan, jolloin Pomfritt kaatuu ja ase lentää kädestä. Sillä välin kolmisormiapinat ovat palanneet hakemaan lisää ihmisuhreja. Jet-Ace tulee paikalle viime tingassa. Aluksessa on vimpain jolla eläintarhan voimakenttään saa aukon. Jet-Ace vääntää sen varmuuden vuoksi täysille ja hups, kaikki kupolit katoavat. Nyt seuraa hullunmylly, kun kaikki alienhirviöt käyvät popsimaan toisiaan ja kolmisormiapinoita. Joten Jet-Ace onnistuu kuitenkin paimentamaan kaikki ihmiset alukseen ja pakomatka voi alkaa. Kohta ollaankin jo Plutossa, jossa R.A.F huomaa oudon aluksen lähestyvän. Cobb on varma että Maapallon kimppuun hyökätään. Joten pam vaan pojat paukuttelemaan vierasta alusta. He pääsevät juuri ja juuri laskeutumaan ja poistumaan aluksesta ennen kuin se räjähtää. Siinä meni taas määrätön määrä muukalaisteknologiaa, kuten Jet-Ace hieman päivittelee: ''Se alus piti sisällään avaruusnavigaation salaisuuksia, joiden avulla ihmiskunta olisi voinut matka kaukaisimpiinkin tähtiin - mutta nyt ne ovat mennyttä kalua''. ''Mikä merkitsee sitä, ettemme koskaan pääse takaisin eläintarhaplaneetalle - mikä ei sureta minua laisinkaan'', toteaa siihen Plum-Duff juurevaan tyyliinsä. Mitäpä tuohon lisäämään. Sitten vähän huomautuksia - Sarjis alkaa sanoilla ''Jet-Ace oli vasta pelastanut maan jäätävän kuoleman kourista'' - eli toisin sanoen kun avaruuden saivareet koettivat valloittaa maapalloa, samaan aikaan kolmisormiapinat punoivat omia juoniaan. Maapallo mahtaa olla suosittu valloitus & jäynäkohde Linnunradalla. Huomaa kyllä, että alieneiden kannattaisi laittaa jonkinlainen jonotuslista, etteivät yritä operaatioitaan päällekkäin. - Sivulla 24 Plum-Duff maksaa käteisellä taksimatkan. Eli sähköinen raha antaa vielä odottaa itseään. Vrt. myös seuraavan sivun ''vuokrakirja''. - Koko tarina on muuten suhteessa erilaisiin apinasarjiksiin, esimerkiksi apinoiden planeettaan. Sellaista puhuttiin viimeksi. Juhannusaaton aattona pidetään sitten taukoa, ja seuraavan kerran kokoonnutaan ilmeisesti 4.7. Jos kato on silloinkin vielä kova, täytyy miettiä uudestaan. Vuorossa on jokatapauksessa viimeinen Jet-Ace -tarina, ainakin 1970-luvulla ilmestyneistä. On nimittäin olemassa tarina ''Sirius, kauhujen planeetta'' (Korkeajännitys 14/1962) jota ei ole julkaistu myöhemmin uudestaan. Jos sen saisi jostain käsiinsä? Olen nähnyt sen kerran yhdessä tamperelaisessa pienessä divarissa, hintapyyntö 50 mk oli tuolloiselle kukkarolle liikaa. Mitä mieltä olette? Jet-Acejen jälkeen on ehdotettu että luettaisiin yksi Rick Random -tarina, joka ilmeisesti löytyy parilta piiriläiseltä. Mielipiteitä? Joka tapauksessa korkkareiden jälkeen on tarkoitus ryhtyä lukemaan 1974 ilmestyneitä ensimmäisiä Avaruusmatka- eli Star Trek -sarjiksia. Niitä kannattaa alkaa haalia käsiinsä... no, jos jostain löytää, omat viimeiset havaintoni näistä sarjiksista tavallisissa divareissa ovat 1980-luvulta. Allekirjoittaneella on niistä reilut puolet, kuinkas toisilla?